Pikkuveljen joulupuuro Songtext
von Suvi Teräsniska

Kun joulukalenterin suklaa viimeinen
Suuhun sulaa siinä maistuu maku muistojen.
Niin monta kertaa äitin saatiin suutuksiin,
Kun me vallattomat aatto hulmuttiin.
Ja sama riita meillä oli joka joulu:
Kumpi ehti lahjat ensin avaamaan.
Pikkuveljen joulupuuro nyt lautaselle jää,
Mantelista kinaa enää ole ei.
Ja meidän sateelliittikissa kai kehrää ikävää.
Sen kanssa mielessäni teen
Matkan kotiin myötä joulukyyneleen.
Me vaikka kepposia usein keksittiin
Hyvät muistot niistä piirtyi silti sydämmiin.
Ja meitä ymmärtänyt ei kai kukaan muu,
Vain hymyyn kääntyi isän sekä äidin suu.
Ja sama riita meillä oli joka joulu:
Kumpi ehti pukin partaa kiskomaan.
Pikkuveljen joulupuuro nyt lautaselle jää,


Mantelista kinaa enää ole ei.
Ja meidän sateelliittikissa kai kehrää ikävää.
Sen kanssa mielessäni teen
Matkan kotiin myötä joulukyyneleen.
Se pilke iloinen sun nappisilmien,
Tänne leijaillee nyt kanssa joulutuoksujen.
Pikkuveljen joulupuuro nyt lautaselle jää,
Mantelista kinaa enää ole ei.
Ja meidän sateellittikissa
Kai kehrää ikävää.
Sen kanssa mielessäni teen
Matkan kotiin myötä joulukyyneleen.
Pikkuveljen joulupuuro nyt lautaselle jää,
Mantelista kinaa enää ole ei.
Ja meidän sateellittikissa
Kai kehrää ikävää.
Sen kanssa mielessäni teen
Matkan kotiin myötä joulukyyneleen.