Kullervo, op. 7: V. Kullervon kuolema Songtext
von Paavo Berglund

Kullervo Kalervon poika
sinisukka äijön lapsi
hivus keltainen korea
kengän kauto kaunokainen
läksi viemähän vetoja
maajyviä maksamahan

Vietyä vetoperänsä
maajyväset maksettua
rekehensä reutoaikse
kohennaikse korjahansa
Alkoi kulkea kotihin
matkata omille maille
Ajoa järyttelevi
matkoansa mittelevi
noilla Väinön kankahilla
ammoin raatuilla ahoilla


Neiti vastahan tulevi
hivus kulta hiihtelevi
noilla Väinön kankahilla
ammoin raatuilla ahoilla
Kullervo Kalervon poika
jo tuossa piättelevi
alkoi neittä haastatella
haastatella houkutella

Nouse neito korjahani
taaksi maata taljoilleni

Surma sulle korjahasi
tauti taaksi taljoillesi

Kullervo Kalervon poika
sinisukka äijön lapsi
iski virkkua vitsalla
helähdytti helmivyöllä
Virkku juoksi matka joutui
tie vieri reki rasasi

Neiti vastahan tulevi
kautokenkä kaaloavi
selvällä meren selällä
ulapalla aukealla
Kullervo Kalervon poika
hevoista piättelevi
suutansa sovittelevi
sanojansa säätelevi


Tule korjahan korea
maan valio matkoihini

Tuoni sulle korjahasi
Manalainen matkoihisi

Kullervo, Kalervon poika
sinisukka äijön lapsi
iski virkkua vitsalla
helähdytti helmivyöllä
Virkku juoksi matka joutui
reki vieri tie lyheni

Neiti vastahan tulevi
tinarinta riioavi
noilla Pohjan kankahilla
Lapin laajoilla rajoilla
Kullervo, Kalervon poika
hevoistansa hillitsevi
suutansa sovittelevi
sanojansa säätelevi

Käy neito rekoseheni
armas alle vilttieni
syömähän omeniani
puremahan pähkeniä

Sylen kehno kelkkahasi
retale rekosehesi
Vilu on olla viltin alla
kolkko korjassa eleä

Kullervo Kalervon poika
sinisukka äijön lapsi
koppoi neion korjahansa
reualti rekosehensa
asetteli taljoillensa
alle viltin vieretteli

Päästä pois minut tästä
laske lasta vallallensa
kunnotointa kuulemasta
pahalaista palvomasta
tahi potkin pohjan puhki
levittelen liistehesi
korjasi pilastehiksi
rämäksi re′en retukan

Kullervo Kalervon poika
sinisukka äijön lapsi
aukaisi rahaisen arkun
kimahutti kirjakannen
näytteli hope'itansa
verkaliuskoja levitti
kultasuita sukkasia
vöitänsä hopeapäitä

Verat veivät neion mielen
halu muutti morsiamen
hopea hukuttelevi
kulta kuihauttelevi

Mist′ olet sinä sukuisin
kusta, rohkea rotuisin?
Lienet suurtaki sukua
Isoa isän aloa

En ole sukua suurta
enkä suurta enkä pientä
olen kerran keskimmäistä
Kalervon katala poika
tuhma poika tuiretuinen
lapsi kehjo keiretyinen
Vaan sano oma sukusi
oma rohkea rotusi
jos olet sukua suurta
isoa isän aloa

En ole sukua suurta
enkä suurta enkä pientä
olen kerran keskimmäistä
Kalervon katala tyttö
tyhjä tyttö tuiretuinen
lapsi kehjo keiretyinen

Ennen lasna ollessani
emon ehtoisen eloilla
läksin marjahan metsälle
alle vaaran vaapukkahan
Poimin maalta mansikoita
alta vaaran vaapukoita
poimin päivän, yön lepäsin
Poimin päivän, poimin toisen
päivälläpä kolmannella
en tiennyt kotihin tietä
tiehyt metsähän veteli
ura saatteli salolle
Siinä istuin jotta itkin
Itkin päivän jotta toisen
päivänäpä kolmantena
nousin suurelle mäelle
korkealle kukkulalle
Tuossa huusin, hoilaelin
Salot vastahan saneli
kankahat kajahtelivat
"Elä huua, hullu tyttö
elä mieletön, melua
Ei se kuulu kumminkana
ei kuulu kotihin huuto

Päivän päästä kolmen, neljän
viien, kuuen viimeistäki
kohennihin kuolemahan
heitihin katoamahan
Enkä kuollut kuitenkana
en mä kalkinen kaonnut
Oisin kuollut, kurja raukka
oisin katkennut, katala
äsken tuosta toisna vuonna
kohta kolmana kesänä
oisin heinänä helennyt
kukoistellut kukkapäänä
maassa marjana hyvänä
punaisena puolukkana
nämät kummat kuulematta
haikeat havaitsematta

Voi poloinen, päiviäni
voipa, kurja, kummiani
kun pi'in sisarueni
turmelin emoni tuoman
Voi isoni, voi emoni
voi on valtavanhempani
Minnekä minua loitte
kunne kannoitte katalan

Parempi olisin ollut
syntymättä, kasvamatta
ilmahan sikeämättä
maalle tälle täyttymättä
Eikä surma suorin tehnyt
tauti oike'in osannut
kun ei tappanut minua
kaottanut kaksiöisnä

Kullervo, Kalervon poika
otti koiransa keralle
läksi tietä telkkimähän
korpehen kohoamahan

Kävi matkoa vähäisen
astui tietä pikkaraisen
tuli tuolle saarekselle
tuolle paikalle tapahtui
kuss′ oli piian pillannunna
turmellut emonsa tuoman
Siin′ itki ihana nurmi
aho armahin valitti
nuoret heinät hellitteli
kuikutti kukat kanervan
tuota piian pillamusta
emon tuoman turmelusta

Eikä nousnut nuori heinä
kasvanut kanervan kukka
ylennyt sialla sillä
tuolla paikalla pahalla
Kuss' oli piian pillannunna
emon tuoman turmellunna

Kullervo, Kalervon poika
tempasi terävän miekan
katselevi, kääntelevi
kyselevi, tietelevi
Kysyi mieltä miekaltansa
tokko tuon tekisi mieli
syöä syyllistä lihoa
viallista verta juoa

Miekka mietti miehen mielen
arvasi uron pakinan
Vastasi sanalla tuolla
"Miks′ en söisi mielelläni
söisi syyllistä lihoa
viallista verta joisi
Syön lihoa syyttömänki
juon verta viattomanki
Kullervo, Kalervon poika
sinisukka äijön lapsi
pään on peltohon sysäsi
perän painoi kankahasen
kären käänti rintahansa
itse iskihe kärelle
Siihen surmansa sukesi
kuolemansa kohtaeli

Se oli surma nuoren miehen
kuolo Kullervo urohon
Loppu ainakin urosta
kuolema kovaosaista