Toivon varikko Songtext
von Edu Kettunen

Tiistai-iltapäivä tuulisella varikolla
Koira jahtaa rottaa öljyrieputunkiolla
Parakissa valmistuu rekkamiehen tavallinen,
Olut makaronilaatikolla

Toivo miettii Suomen teillä kypsynyttä ikäväänsä,
Ja ylipäänsä osaa yksinäistä
Tuota ujouden ruokkimaa totisuutta,
Joka askarruttaa miestä itseään

Koira tuhahtaa säätä varsin koleaa
Aidan takaa kajastaa valot Kehä-kolmosen
Variston alkutalven tuulet nuo
Lannistaa nyt jo koirankin

Aune nousee linjurista sydänparka syrjällään
Se kertaa mielessään tarkoin harkittuja sanoja
Ja hengittelee hetken ilmaa oudon kulmikasta,
Totuuksia maailmasta modernista


Bussipysäkeillä vartoo monenlaista kummajaista
Synkkää huppumiestä ankeudesta mielissään
Variston alkuillan sekavuus nujertaa
Naisen autiuteen tottuneen

Aune kaivaa kukkakimpun muovikassin uumenista
Sen hahmossa on jotain kovin läpikuultavaa
Kun rohkeudesta jäljellä on pieni nyytti vain,
Mytty pohjalaista pellavaa

Lokakuu, varikon lautaportin kolinaa
Aidan takaa kajastaa valot Toivon parakin
Nyt on vaara että maailma loppuu hetkeen seuraavan

Pysäkeillä vartoo monenlaista kummajaista
Synkkää huppumiestä ankeudesta mielissään
On Variston marraskuu

Parakissa istuu ikääntynyt pariskunta
Audit leijuu kehätiellä, sataa alkutalven lunta
Vastasilitetyn pöytäliinan alta pilkistää
Tyytyväisen koiran nenän pää